Michael Billig (1945- )

Michael Billig ppiskeli Bristolin yliopistossa psykologiaa ja filosofiaa. Alun perin hän kouluttautui kokeelliseksi sosiaalipsykologiksi Henri Tajifelin - luultavasti sodanjälkeisen Britannian kaikkein vaikutusvaltaisimman sosiaalipsykologin - valvonnassa. Henri Taijfel kannusti ja rohkaisi häntä akateemiselle uralle. Valmistuttuaan Billig päätyikin työskentelemään Taijfelin tutkimusryhmän pariin. Hän oli mukana suunnittelemassa alkuperäisessä tutkimusryhmässä minimaalisia ryhmäkokeita, jotka loivat perustan Taijfelin tunnettuun sosiaalisen identiteetin teoriaan. Billigin väitöskirja käsitteli ryhmien välisiä suhteita ja myös yhdisti sosiaalisen identiteetin käsitteen sosiaaliseen kategoriaan. Häm tutki siinä erilaisten kielellisten ryhmäkategorioiden käyttöä suhteessa ryhmien sosiaalisiin identiteetteihin.Väitöskirjansa tehtyään Billig siirtyi luennoitsijaksi Birminghamin yliopiston psykologian laitokselle.

Ideologia-käsitteen löytäessään (luettuaan Marxia ja Mannheimia) Billig työskenteli muusta akateemisesta maailmasta irrallaan. Hänelle riitti omien tekstien kehittely, muiden tekstien lukeminen ja opiskelijoille luennoiminen. Hän on kirjoittanut useita kirjoja ja artikkeleita, jotka heijastelevat hänen huoltaan teorian ja opiskelun yhdensuuntaiseen ajattelutapaan, varsinkin ideologisiin ajatuksiin. Ideologia-käsitettä soveltaessaan hän ensin päätteli, että ryhmäkäyttäytymisen redusoinnissa yksilöiden ominaisuuksiksi oli kysymys vain yhden uskomusjärjestelmän soveltamisessa.

Billig siirtyi 1985 Loughborough´n yliopistoon, jossa hänestä tuli yksi Discourse and Rhetoric Group -ryhmän perustajajäsenistä, joka on edelläkävijä siinä miten sosiaalipsykologiaa tehdään uusilla tavoilla. Se perustuu kielen tutkimukseen, ja erityisesti siihen, miten kieltä käytetään käytännössä. Hänen erityinen panos on ollut korostaa miten ajattelu on muovautunut argumentaation retoriikoissa. Selkeimmin tämä näkyy teoksessaan Arguing and Thinking: sosiaalipsykologian retorinen lähestymistapa.

Kenties selkeimmin hänen työskentelyään voisi kuvata laittamalla hänen teoksensa luettelomaisesti julkaisujärjestyksessä ja kuvata sisältöä muutamalla sanalla:

Social Psychology and Intergroup Relations (1976)

•  käytti ideologia käsitettä lähinnä ryhmäteorioiden kritiikkinä.

Fascists: a Social Psychological View of the National Frost (1978)

• sovelsi ideologia-käsitettä fasistisen uskomusjärjestelmän analysoimiseen 

• halusi ymmärtää natsismin ja antisemitismin nousua 

• tutki nuorten poliittisia mielipiteitä ja asenteita.

Ideology and Social Psychology (1982)

• käsitteli sosiaalipsykologisten teorioiden ja poliittisten ideologioiden suhdetta toisiinsa.

• useassa tilanteessa voisi käyttää useita erilaisia näkökulmia käsiteltäviin asioihin.

• vastusti jargon-kieltä

• “löysi” Platonin ja Aristoteleen; kielen käyttö, argumentointi ja vakuuttaminen. ®argumentoi perinteistä kognitiivista psykologiaa vastaan.

Arguing and Thinking: a Rhetorical approach to Social Psychology (1987)

• kehittää retorista lähestymistapaa sosiaalipsykologiaa

• antikvaarinen psykologia; hyödyntää antiikin tekstejä (sekä myös Talmundia ja Midrashimia)

• väite«vastaväite

• kieli on dialogista

• kielen yksi ominaispiirre on kategorisointi ja toinen erityistäminen

Ideological Dilemmas (1988)

• arkiajattelun dilemmoja mm. sukupuolen ja yksilöllisyyden sekä sairauden ja terveyden väliltä.

Ideology and Opinions (1991)

• arkinen ajattelu ja sen dilemmapattisuus

• kansanviisaudet ja sananlaskut

Talking of the Royal Family (1992)

• todensi esittämällään analyysillä, kuinka arkiperheiden kuninkaallisia koskevalla puheella tehdään paljon muutakin kuin vain puhutaan kuninkaallisista

Banal Nationalismi (1995)

• me/he eronteot

Freudian Repression (1999)

• ehdottaa, että huomio pitäisi kiinnittää kasvattajien puheisiin, sillä he opettavat lapselle, miten ja mistä pitää vaieta, ja toisaalta mitä pitää muistaa ja miten tietyistä teemoista on puhuttava.

Rock´n Roll Jens (2000)

• juutalaisten unohdettu asema rokin historiassa

Laughter and Ridicule (2005)

• huumorin sosiaalinen kritiikki

• väittää, että kaikki kulttuurit käyttävät pilkkaa kurinpidon keinona ylläpitää käyttäytymisen normeja.

The Hidden Roots of Critical Psychology (2008)

• ymmärtämisen vaikutukset

Bad Writing and The Social Sciences (painossa)

• isoja sanoja pienissä piireissä

Billigistä tuli oma lempisosiaalipsykologini. Hän popularisoi tiedettä joten ajatuksia oli helpompi ymmärtää näin nopealla aikataululla ja perusopintojen piirissä. Keskustelua herättivät muun muassa Iso-Britannian kuningasperhe vs. Suomen presidenttipari, aseman arvostus, ihannointi, ihmisten kiinnostus heitä kohtaan. Kuningasperheen jäsenten, varsinkin kruununperimisjärjestyksessä ensimmäisten, edesottamuksia seurataan tarkkaan kansan keskuudessa. Kun taasen presidentin puolisolla ei ole virka-aseman typpistä virkaa ja voi halutessaan pysytellä poissa julkisuudesta hyvinkin paljon. Keskustelimme myös väite-vastaväite parista. Väite tuottaa automaattisesti myös vastaväitteen. Kunhan uusin teos tulee painosta aion ostaa sen itselleni. 

  - Kirsi S.

Erving Goffman (1922-1982)

Erving Goffman oli ensimmäinen sosiaalipsykologian suunnannäyttäjä, josta kokoonnuimme keskustelemaan lukupiirissämme. Itselleni Goffman oli tuttu jo aikaisemmin, ja olin hänen teorioistaan kiinnostunut. Siispä olin valinnut hänet alustettavaksi pakollisten viiden suunnannäyttäjän listalta. Erving Goffmanissa ja hänen teorioissaan kiinnostavinta - ainakin itselleni - ovat niiden käytännönläheisyys ja arkisuus. Näin ollen sosiaalipsykologia näyttäytyy juuri tavallisten ihmisten elämässä, ja teorioita on helppo ymmärtää esimerkkien avulla. Siispä päädyinkin alustuksessani näyttämään seuraavan videon, jonka on tehneet yhdysvaltalaisopiskelijat Goffmanin roolityöteoriaa havainnoidakseen.

Tälläinen video olisi ollut kohtuullisen helppo toteuttaa myös itse, mutta ajan puutteen vuoksi tyydymmekin esittämään tämän myös lopputuotoksessamme. Videon avulla pääsimmekin käsittelemään Goffmanin yhtä tärkeimmistä teorioista: roolityötä. Erving Goffman on impressionistisen sosiaalipsykologian mestari. Hänen ehkä tunnetuin teoksensa suuren yleisön piirissä on The Presentation of Self in Everyday Life (1959). Tässä Goffman käyttää teatteri-vertausta jokapäiväisestä elämästämme. Elämämme koostuu siis sosiaalisen elämän näyttämöistä, joissa ihmisellä on erilaisia rooleja ja identiteettejä. Nämä ovat vuorovaikutuksesa jatkuvastu muuttuva asia - ei sisäinen ominaisuus, vaan esitys, jotain mitä ihminen käyttäytymisensä kautta tarjoaa muille. Goffman käyttää myös muuta teatterimaailmaan liittyvää sanastoa havainnollistaakseen teoriaansa. Esimerkiksi kotia (tai muuta vastaavaa paikkaa) Goffman kutsuu takahuoneeksi, jossa pääsee rentoutumaan ja olemaan henkilökohtaisemmassa roolissaan.

Lukupiirissämme keskustelimme Goffmanin kohdalla paljon nimenomaan roolityön teoriasta. Ajatus siitä, että koko elämä olisikin vain erilaisten roolien näyttelyä, kuulostaa melko raadolliselta. Samaan aikaan kuitenkin jokainen luonnollisesti tunnusti erilaisten roolien omaksumisen monissa tilanteissa. Löysimme itsestämme useampia erilaisia rooleja, joista muutaman mainitakseni: äiti (äidilläkin oli monta roolia), asiakaspalvelija, opiskelija, kaveri. Pohdimme kuitenkin sitä, että onko erilaiset roolit jotenkin välttämättä niin huono asia, kuin miltä se Goffmanin teoriassa kalskahtaa. Elämä saattaisi olla hieman erikoista, mikäli käyttäytyisimme kaverimme syntymäpäiväjuhlilla täysin samaan tapaan kuin esimerkiksi virallisessa työhaastattelussa. Voisiko kuitenkin olla niin, että ihmisen erilaiset roolit yhdessä tekevät ihmisen identiteetin, joka siis sisältäisi useita eri rooleja. Itse en ainakaan tunnusta näytteleväni mitään roolia, mutta useampia sellaisia minulta löytyy.
 

Ryhmämme koostuessa pelkästään naisista päädyimme keskustelemaan myös naisten erilaisista rooleista nyky-yhteiskunnassa. Tänä päivänä kun naisen tulisi osata näytellä useita eri rooleja samanaikaisesti, mitä on esitetty osaksi burn out -tilanteiden ja mielenterveysongelmien syntyä. Nykyaikaisen lähestymistavan Goffmanin roolityöteorialle on löytänyt myös Saara Töyssy, joka on Pro Gradu -tutkielmassaan Harkittu minuus - Sosiaalinen media identiteetin rakentamisen ympäristönä tarkastellut roolityön käsitettä tietoisen minuuden rakentamisessa muun muassa Facebookissa. Vaikka kyseessä on tiedotusopin tutkielma, käsittelee se selkeästi myös sosiaalipsykologian aineksia. Työssään hän viittaa myös Gergenin postmodernin minuuden käsitteeseen. Tästä itseasiassa lähtikin idea julkaista lukupiirin tuotokset blogissa - sosiaalinen media on viime päivinä ollut yksi sosiaalipsykologian suosituista tutkimuskohteista.

Vaikka lukupiirikeskustelumme liittyikin paljolti mielenkiintoiseen roolityöteoriaan, Goffmanista puhuttaessa ei kuitenkaan voi olla mainitsematta myös muusta vuorovaikutusjärjestyksestä. Sosiaalisella vuorovaikutuksella Goffman pitää sitä kaikkea, mitä tapahtuu silloin, kun kaksi tai useampia ihmisiä on fyysisesti läsnä toistensa kanssa. Sen ymmärtämisen lähtökohtana on jaetun läsnäolon luoma sosiaalinen tilanne sellaisenaan. Kasvokkaiset vuorovaikutustilanteet perustuvat jaettuihin normeihin.

Teoksessaan Kehysanalyysi (1974) Goffman kertoo teoriastaan, jonka mukaan kaikki tapahtumat, joihin osallistumme tarvitsevat jonkin perustavan ymmärtämisen avaimen - vastauksen kysymykseen: "mitä on tekeillä?". Tätä avainta, vastausta kysymykseen, Goffman kutsuu kehykseksi. Tilanteessa voi olla monta eri kehystä, mutta ihminen valikoi havaitsemistaan ja havaitseekin vain ne asiat, jotka ovat kehyksen kannalta relevantteja. Usein kehykset ovat tilanteessa päällekäin. Kehysteoriankin kohdalla puhuimme äitiydestä, ja siitä, minkälaisia kehyksiä se asettaa tilanteille. Vaikkapa tilanne, jossa lapsi on tehnyt jotakin aikaisemmin kiellettyä, ja satuttanut itsensä: äidin täytyy samaan aikaan toimia niin vastuullisen vanhemman että huolehtivan äidin kehyksissä. Tämä kehysten vaihteleminen voikin olla useissa tilanteissa vaikeaa.

Kasvojen suojelu on Goffmanin teoria, joka on muodostunut jo arkipäivässäkin tunnetuksi ilmiöksi. Kasvoilla Goffman viittaa henkilön sosiaaliseen arvoon. Kasvotyöllä Goffman tarkoittaa molemminpuolista kasvojen suojelua. Helppo esimerkki tästä on vaikkapa tilanne, jossa ihminen nauraa vitsille, jonka toinen kertoo, vaikka ei oikeastaan olisikaan pitänyt tätä kovinkaan hauskana. Kasvotyötä tehdään kaikkialla maailmassa, mutta varsinkin Aasiassa kasvotyöllä on tärkeä tehtävä vuorovaikutusjärjestyksen ylläpitämisessä. Lukupiirimme jäsen Vilhelmiina onkin paraikaa Kiinassa, ja toivottavasti tuo mukanaan henkilökohtaisia sosiaalipsykologisia kokemuksia myös kasvotyöstä.

- Hanna