Gregory Bateson (1904-1980)

Gregory Bateson keskittyi tutkimuksessaan yksilön ja hänen ympäristönsä väliseen vuorovaikutukseen. Hän nosti esille, että kommunikaatio tapahtuu kommunikatiivisessa kehyksessä, joka määrää sen, mitkä tapahtumat tapahtuvat kaikkien mahdollisten tapausten joukosta. Toisaalta hän tutki yksilön oppimista, kehittäen oppimisteorian, jossa yksilön oppimista tutkitaan prosessina. Lisäksi Bateson tutki yksilön ja yhteiskunnan suhdetta kontrolliin, sekä kontrollin vaikutusta yksilön toimintaan.

Batesonin mukaan toiminnan kommunikatiivinen kehys rakentuu metaviestinnästä, joka antaa vihjeitä siitä, miten annettu viesti kuuluu tulkita. Eläinten vuorovaikutuksesta tehdyssä tutkimuksessa hän osoitti nonverbaalisten eleiden toimivan metaviestintänä ja kertovan toimijoiden välisistä suhteista. Toisaalta kommunikatiivinen kehys itsessään määrää sen, millaiseksi osapuolten välinen vuorovaikutus muodostuu. Esimerkiksi eläimet voivat joko leikkiä taistelua tai hyökätä oikeasti toistensa kimppuun. Jos kyseessä on leikki, kumpikin osapuoli tulkitsee toisen hyökkäyksen leikiksi, eikä taisteluksi. Bateson tuo esiin, että toimimatta jättäminenkin on viestintää, sillä sekin kertoo muille yksilön ajatuksista. Vuorovaikutuksessa olevat yksilöt eivät siis voi olla viestimättä toisilleen.

Toinen Batesonin tutkimuksen kohde oli yksilön oppiminen. Bateson erottaa oppimisesta kaksi tasoa, joista ensimmäisellä opitaan yksittäisten asioiden suhteista ja toisella oppimisen tavoista. Ensimmäisellä tasolla opitaan siis käsitys yksittäisistä tilanteista, kun taas toisella tasolla opitaan soveltamaan tietoa useisiin tilanteisiin. Toisen tason oppiminen tapahtuu toistuvissa, samankaltaisissa tilanteissa, joissa muodostetaan yleinen suhtautumistapa johonkin tiettyyn asiaan. Oletus eri tilanteissa samana pysyvästä minästä on Batesonin mukaan eräs kyseenalaistamattomista suhtautumistavoista. Vaikka tilanne ja ympäristö vaikuttavat omaan toimintaan, itsensä ajattelee helposti pysyvän muuttumattomana tilanteessa kuin tilanteessa. 

Toisaalta ihminen kohtaa elämänsä aikana monenlaisia tilanteita, joissa suhtautumista joutuu myös muuttamaan. Kuitenkaan yksittäiset poikkeukset oppimisessa eivät helposti muuta yleistä suhtautumistapaa, vaikka myös käänteisoppiminen on mahdollista. Käänteisoppimiseksi Bateson kutsuu jonkin asian päin vastaista oppimista. Tällaisessa oppimisessa yleensä jää huomiotta uusi mahdollinen tulkinta ja oikeana tulkintana pidetään aikaisemmin vääränä pidettyä käsitystä. Kolmannen tason oppimisessa taas opitaan aivan uusi näkökulma, jota ei aikaisemmin olla tultu edes ajatelleeksi. Nollatason oppimista puolestaan kuvaa yksilön muuttumaton suhtautuminen tilanteeseen.

Vuorovaikutuksen ja oppimisen lisäksi Bateson tutki yksilön käsitystä kontrollista. Tässä Bateson tuo uudelleen esille minän ja yhteiskunnan välisen vuorovaikutuksen. Kuten minä nähdään ympäristöstä erillisenä, kontrollinkin ajatellaan olevan joko yhteiskunnalla tai yksilöllä. Batesonin mukaan kuitenkin tapahtumat etenevät vuorovaikutusketjussa, joten niiden kontrolli on aina monitahoista. Sosiaalipsykologiassa tutkimuksessa tärkeämpää on yleensä se, miten asioiden uskotaan olevan, kuin se, miten asiat todella ovat. Ulkoinen kontrolli nähdään usein sisäisen kontrollin vastakohtana, ja siksi pelottavana. Bateson kuitenkin kyseenalaistaa käsityksen siitä, että kontrolli olisi vain jompaa kumpaa näistä. Tämä käsitys poikkeaa useiden muiden sosiaalipsykologien ajattelusta, jossa kontrollin nähdään olevan sisäistä tai ulkoista.

Batesonin keskeisimpänä ajatuksena voidaan pitää yksilön ja yhteiskunnan välisen vuorovaikutuksen korostamista. Kuten vuorovaikutus muodostuu metaviestinnän ja kommunikaatiokehyksen kautta, opitut käsityksetkin muodostuvat erilaisissa tilanteissa. Vastaavasti kontrollikaan ei hänen mukaansa ole yksiselitteisesti yksilöllä tai yhteiskunnalla, vaan kummallakin, koska yksilö ja yhteiskunta ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Batesonin ajatuksia kommunikaatiokehyksistä on kehittänyt edelleen mm. Erving Goffman, joka on tutkinut käyttäytymisen muutosta erilaisissa tilanteissa.

Batesonin oppimisteoriaa havainnollistavat hyvin esimerkiksi yliopiston erilaiset lähdeviitekäytännöt. Yhden lähdeviitekäytännön oppiminen kuvaa toisen tason oppimista, sillä samaa lähdeviitekäytäntöä voi soveltaa useissa eri esseissä. Toisaalta joissakin tutkielmissa vaaditaan erilaista viittaustekniikkaa, jota varten täytyy opetella uusi tapa viitata lähteisiin. Niinpä lähteisiin viittaaminen voi olla sekä tilannekohtaista että yleinen tapa. Kontrolliin suhtautumista taas kuvaavat esimerkiksi vankila ja sairaala, joissa vangit ja potilaat antautuvat muiden kontrolloitaviksi. Toki molemmissa tapauksissa kontrolli onkin yksilöä enemmän toisilla, mutta ajatus muiden kontrollista vielä vahvistaa käyttäytymistä muiden kontrolloinnin mukaan. Pohdimmekin, miten vaikkapa vankien käyttäytymiseen vaikuttaa se, että hän antaa kontrollin omasta toiminnastaan muille. Osaako vapautunut vanki enää ajatella kontrollin olevan itsellään? Kysymys saa miettimään, ovatko tällaiset jyrkät jaot yhteiskunnan ja yksilön omasta kontrollista todella paikkansa pitäviä, ja kannattaako tällaisia jakoja luoda. Samalla se osoittaa, että Batesonin teoria kontrollista on edelleen ajankohtainen.

- Vilhelmiina