Arlie Hochschildin valintaan liittyi niin ikään ensi silmäyksellä hyvin konkreettinen sosiaalipsykologia. Hänen teoriansa ja esimerkkinsä ovat vahvasti arkielämän kokemuksiin liittyviä. Olen myös itse tehnyt asiakaspalvelutyötä useita vuosia, jolloin Hochschildin esittelemät teoriat emotionaalisesta työstä oli helppo omaksua. Sosiaalipsykologian(kin) tieteentekijöistä valitettavan suuri osa on ollut miehiä, ja tästäkin syystä oli mielekästä valita vapaavalintaiseksi artikkeliksi nimenomaan naistutkijasta kertova sellainen. Eikä Hochschild syyttä ole päätynyt tähän teokseen yhdeksi sosiaalipsykologian suunnannäyttäjäksi. Hochschildin työn saranakohtana on näyttää, kuinka nykykapitalismin
markkinamekanismit muuttavat ja kuinka taas ihmiset itse muokkaavat
uudelleen sellaisia elämän ja kokemisen alueita, joita yleensä pidetään
yksityisinä tai työelämän ulkopuolisina. Hochschildin teoriat ovat myös siitä mukavia, ettei niitä tarvitse soveltaa nykypäivään, koska ne ovat suoraan juuri sieltä. Työn emotionaalinen puoli on jatkuvasti yhä tärkeämmässä roolissa, ja siihen nähden tästä puhutaan yllättävänkin vähän.
Hochschild käyttää esimerkkeinään lentoemännän ja perintätoimiston työntekijän työnkuvia. Esimerkiksi lentoemännän työ on samaan aikaan sekä fyysistä, henkistä että emotionaalista. Emotionaalisella työllä Hochschild tarkoittaa sitä, että ihmisen täytyy myös hallita tunteitaan ja esittää tiettyä persoonaa työn vaatimalla tavalla. Hochschildin tavoitteena on luoda teoriaa, jonka avulla voi näyttää kuinka instituutiot kuten
isot yritykset käsittelevät ihmisiä, eivät vain valvomalla heidän käyttäytymistään vaan valvomalla myös tunteita. Hochschild jakaa emotionaalisen työn kahteen osaan: uutta luovassa emotionaalisessa työssä tiedollinen mielenkiinto on saada aikaan haluttu tunne, jota alunperin ei ollut olemassa, kun taas alistavassa emotionaalisessa työssä mielenkiinto on tunteessa, joka alun pitäen on läsnä tilanteessa, mutta on siihen sopimaton. Yksi emotionaalisen työn piirteistä on se, että sekä työnantaja että työntekijä siirtävät tunteita yksityiseltä alueelta julkisen alueen käyttöön palkkatyöhön.
Suurin osa ryhmämme jäsenistä oli toiminut jonkinlaisessa asiakaspalvelutyössä, jossa emotionaalisen työn luonne näkyy parhaiten. Asiakkaat ja ihmiskontaktit, jotka ovat myös työn voimavara, ovat myös helposti se osatekijä, joka työssä kuluttaa eniten. Tämä siksi, että työn emotionaalinen puoli on raskasta toteuttaa. Asiakaspalveliljalla ei saa olla huonoja päiviä. Oli oma mielentilasi mikä tahansa, asiakaspalvelija on aina ystävällinen, iloinen ja hymyilevä. Tämä tunteiden ristiriita aiheuttaa sen, että asiakaspalvelutyö on välillä erittäinkin raskasta.
Toinen Hochshildin mielenkiintoisista teorioista olikin sukupuolistrategiat ja aikasiteen. Sukupuolistrategialla Hochschild tarkoittaa naisten ja miesten toimintastrategioita parisuhteissa. Molemmat sukupuolet pyrkivät sopeutumaan toisiinsa siltä osin, mitä he ajattelevat, mitä tuntevat ja miten he toimivat. Se, miten naiset ja miehet ajattelevat naisista ja miehistä ja parisuhteista yleensä, muodostaa ideologian sukupuolesta, jolla on kulttuuriset juurensa. Nämä ajatukset, tunteet ja toimineta saattavat olla ristiriidassa keskenään. Aikasiteellä Hochshild kuvaa tilannetta, jossa ihmiset haluaisivat enemmän aikaa perheelle ja kodille kuin työ antaa myöten, mutta samaan aikaan he eivät ole valmiita työajan lyhennykseen, vaikka se olisi mahdollista.
Varsinkin aikasiteestä on julkisuudessakin puhuttu paljon viime vuosina, ja downshifting on elämäntyylinä ollut paljon esillä. Downshiftaaminen tarkoittaa siis elämän leppoistamista tai kohtuullistamista. Elämänasenteen tarkoituksena on parantaa elämänlaatua vähentämällä työntekoa ja kulutusta. Tämä voidaan nähdä nuorten aikuisten vastalauseena nyky-yhteiskunnan materialistista ja suorittavaa ajatusmallia kohtaan. Kuitenkin suurille ikäluokille työnteko näyttäytyy erilailla kuin nuorille. Esimerkiksi Suomessa sota-ajat näkyvät edelleen työmoraalissa erittäin paljon. Myös lama-ajan suurtyöttömyydet vaikuttavat nimenomaan suurien ikäluokkien asenteisiin, sillä nuoret aikuiset eivät ole tätä aikaa työntekijöinä seuranneet - korkeintaan lapsina. Ehkäpä kuitenkin työllisyystilannettakin saisi parannettua, mikäli työaikaa jaettaisiin useammalle työntekijälle.
- Hanna
Hochschild käyttää esimerkkeinään lentoemännän ja perintätoimiston työntekijän työnkuvia. Esimerkiksi lentoemännän työ on samaan aikaan sekä fyysistä, henkistä että emotionaalista. Emotionaalisella työllä Hochschild tarkoittaa sitä, että ihmisen täytyy myös hallita tunteitaan ja esittää tiettyä persoonaa työn vaatimalla tavalla. Hochschildin tavoitteena on luoda teoriaa, jonka avulla voi näyttää kuinka instituutiot kuten
isot yritykset käsittelevät ihmisiä, eivät vain valvomalla heidän käyttäytymistään vaan valvomalla myös tunteita. Hochschild jakaa emotionaalisen työn kahteen osaan: uutta luovassa emotionaalisessa työssä tiedollinen mielenkiinto on saada aikaan haluttu tunne, jota alunperin ei ollut olemassa, kun taas alistavassa emotionaalisessa työssä mielenkiinto on tunteessa, joka alun pitäen on läsnä tilanteessa, mutta on siihen sopimaton. Yksi emotionaalisen työn piirteistä on se, että sekä työnantaja että työntekijä siirtävät tunteita yksityiseltä alueelta julkisen alueen käyttöön palkkatyöhön.
Suurin osa ryhmämme jäsenistä oli toiminut jonkinlaisessa asiakaspalvelutyössä, jossa emotionaalisen työn luonne näkyy parhaiten. Asiakkaat ja ihmiskontaktit, jotka ovat myös työn voimavara, ovat myös helposti se osatekijä, joka työssä kuluttaa eniten. Tämä siksi, että työn emotionaalinen puoli on raskasta toteuttaa. Asiakaspalveliljalla ei saa olla huonoja päiviä. Oli oma mielentilasi mikä tahansa, asiakaspalvelija on aina ystävällinen, iloinen ja hymyilevä. Tämä tunteiden ristiriita aiheuttaa sen, että asiakaspalvelutyö on välillä erittäinkin raskasta.
Toinen Hochshildin mielenkiintoisista teorioista olikin sukupuolistrategiat ja aikasiteen. Sukupuolistrategialla Hochschild tarkoittaa naisten ja miesten toimintastrategioita parisuhteissa. Molemmat sukupuolet pyrkivät sopeutumaan toisiinsa siltä osin, mitä he ajattelevat, mitä tuntevat ja miten he toimivat. Se, miten naiset ja miehet ajattelevat naisista ja miehistä ja parisuhteista yleensä, muodostaa ideologian sukupuolesta, jolla on kulttuuriset juurensa. Nämä ajatukset, tunteet ja toimineta saattavat olla ristiriidassa keskenään. Aikasiteellä Hochshild kuvaa tilannetta, jossa ihmiset haluaisivat enemmän aikaa perheelle ja kodille kuin työ antaa myöten, mutta samaan aikaan he eivät ole valmiita työajan lyhennykseen, vaikka se olisi mahdollista.
Varsinkin aikasiteestä on julkisuudessakin puhuttu paljon viime vuosina, ja downshifting on elämäntyylinä ollut paljon esillä. Downshiftaaminen tarkoittaa siis elämän leppoistamista tai kohtuullistamista. Elämänasenteen tarkoituksena on parantaa elämänlaatua vähentämällä työntekoa ja kulutusta. Tämä voidaan nähdä nuorten aikuisten vastalauseena nyky-yhteiskunnan materialistista ja suorittavaa ajatusmallia kohtaan. Kuitenkin suurille ikäluokille työnteko näyttäytyy erilailla kuin nuorille. Esimerkiksi Suomessa sota-ajat näkyvät edelleen työmoraalissa erittäin paljon. Myös lama-ajan suurtyöttömyydet vaikuttavat nimenomaan suurien ikäluokkien asenteisiin, sillä nuoret aikuiset eivät ole tätä aikaa työntekijöinä seuranneet - korkeintaan lapsina. Ehkäpä kuitenkin työllisyystilannettakin saisi parannettua, mikäli työaikaa jaettaisiin useammalle työntekijälle.
- Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti