Serge Moscovici (1925- )

Romaniassa syntyneen Moscovicin työ oli pitkälti yhteiskunnallista sosiaalipsykologiaa. Hänen tavoitteensa oli alusta alkaen muodostaa selkeämpi kuva siitä, mitä sosiaalipsykologia on. Hänet tunnetaan parhaiten vähemmistöjen vaikutuksen ja sosiaalisten representaatioiden tutkimuksesta. Vähemmistöjen vaikutusta Moscovici tutki kokeellisten menetelmien avuin pyrkien selvittämään, mikä saa ryhmässä muutoksen aikaan ja kuinka arvot ja normit voivat muuttua. Hän havaitsi, että juuri vähemmistöllä on enemmistöä parempi mahdollisuus vaikuttaa asenteisiin, sillä vähemmistö saa toiminnallaan aikaan luovaa ajattelua ja sitä kautta ratkaisujen löytymistä. Huomionarvoista oli myös, ettei ryhmän päätös ole jäsentensä mielipiteiden keskiarvo vaan ryhmä polarisoi aina.

 

Moscovicin merkittävämpänä pidetty havainto koskee kuitenkin sosiaalisia representaatioita. Sosiaalisten representaatioiden käsitteellä hän viittaa ihmisten yhteisiin arkiteorioihin tärkeinä pidetyistä asioista. Ne mahdollistavat kommunikaation ja yhteisön jäsenten välisen kommunikaation ja sisältävät niin arvot, ideat kuin käytännötkin. Moscovicia kiehtoivat eritoten hänen oman aikansa representeetiot ja se, mikä kaikki mielikuvissa ja käsityksissä on yhteistä, jaettua. Sosiaalisten representaatioiden tarkasteluun hän kehitti kolme termiä: ankkurointi on uuden asian tutuksi tekemistä vertaamalla sitä johonkin jo tunnettuun. Personifiointi taas tarkoittaa kielellisten erojen merkitystä representaatioiden muodostumisessa ja naturalisoinnissa uudet käsitykset sulautuvat osaksi vallitsevaa sosiaalista todellisuutta. 

 

Moscovici teki tutkimusta myös joukkopsykologian alueella ja lausui kiinnostavasti, että ”joukko on sosiaalinen eläin, joka on rikkonut talutusnuoransa”. Hän sanoo, että joukossa ihmisten väliset yksilölliset erot ovat haihtuneet pois. Joukossa on voimaa, jonka Moscovicin mukaan taitava johtaja voi valjastaa ja käyttää hyväkseen. Kuten kuka tahansa muukin myös Moscovici sai uransa aikana osakseen kritiikkiä. Hänen teorioitaan ja ajatuksiaan on kritisoitu niiden staattisuudesta ja yksilökeskeisyydestä. Myös tieteen ja arkiajattelun välille tehtyä selkeää eroa on moitittu. 

Moscovicin ajatukset herättivät ryhmässämme paljon pohdintaa. Moscovicin tiedeyhteisöltä saama kritiikki Vähemmistön vaikutukseen liittyen keskustelimme siitä, vaikuttaako se, miten kysymykseen saa vastata. Oman mielipiteen ilmaiseminen ääneen voi olla kirjallista vastausta huomattavasti vaikeampaa, varsinkin jos harkitsee vastauksensa myötä vähemmistön puolelle siirtymistä. Hanna huomautti tosin tähän, että työelämässä ryhmäpaine osataan nykyään huomioida paremmin kuin ennen: ”oikeita” vastauksia osataan etsiä paremmin ja niiden löytämiseen on kehitelty erilaisia keinoja muun muassa teknologian avulla. Ryhmämme pohti myös sitä, miksi Moscovici tekee niin selkeän eron arjen ja tieteen välille – onhan esimerkiksi sosiaalisesta representaatiosta kovin helppoa keksiä arkipäiväinen esimerkki. Personifioinnin käsitettä pohtiessamme keksimme sanan kehdata, jolla on ryhmämme jäsenten kotiseuduilla erilaisia merkityksiä. Jossakin sillä viitataan jaksamiseen ja viitsimiseen, toisaalla taas uskaltamiseen ilman että hävettää (ajatuksen puki sanoiksi Wikipedia). Kielellisen eron merkitystä representaation muodostumisessa kuvaavat myös sivistyssanat. Ne kätkevät usein taakseen laajempia merkityksiä (esimerkiksi sanaa kommunismi tuskin voi selittää yhdellä sanalla). Naturalisointi taas näkyy konkreettisesti sanassa monot. Monojen alkuperäinen ja ”oikea” nimi on hiihtojalkineet, joita Mononen-niminen valmistaja teki. Sana mono on kuitenkin vakiintunut ihmisten käyttöön ja moni ei varmasti edes tiedä, että monot ovat todellisuudessa oikealta nimeltään hiihtojalkineet. Naturalisoinnin käsite johdatti meidät pohtimaan vielä enemmän sosiaalisen todellisuuden rakentumista. Keskustelimme siitä, missä käsitteiden merkitystenraja kulkee. Miten esimerkiksi värit on saatu vakiintumaan sosiaaliseen todellisuuteen, kun ihmiset näkevät ne eri tavalla? Alakuppilan tuolit ovat jonkun mielestä oranssit, toisen mielestä ruskeat. 

- Lilli